Lähtölaukaus

Neronleimaus

Alkusanat

Tekstini sisältää huumoria, siis omasta mielestäni huumoria. Ja sarkasmia. Ja arjen oivalluksia, jotka saattavat olla vain mun mielestä oivalluksia. Mutta huumoria tarvitaan, mielummin nauran ja pidennän elämää kuin itken ja murehdin ja riudun ja kitisen. Sellaista ei jaksa edes itte kattella. Ja toiveissa kun olisi että kuitenkin läheiset tunnustais tuntevansa minut.

Mun elämä on sellainen, että tää nainen tarvitsee luovuushaastetta. Jatkuvasti. Toki noiden seitsemän ihmeen (on niillä nimetkin, mutta niistä tuonnempana) maailmaansaattaminen vaiheineen on jonkin verran luovuutta vaatinut ja arkikin sitä kysyy, mutta se on sitä luovuutta minusta ulospäin. Tää blogi on nyt sitten sitä mun luovuutta sisäänpäin, palvelee siis ihan omaa tunne-elämän kehitystä (tai sen lopullista tuhoa), selittämättömästä syystä talossa ei ole isäntää, siis sitä prinssiä johon luovuuttaan sisimmästään syöttää, niin mä otin ohjat omiin käsiin, olkoon tää nyt mun oma virtuaali-isäntä, tiedättehän, vähän kuin Pou puhelimessa.

Jokainen lukija, kai tätä uteliaisuuttaan lukee ainakin sukulaiset, miettii nyt että mistä tuo nimi blogille tuli. No sehän tuli meidän arjesta: 

7 ihmettä = lapset; Venny 12v, Edwin 10v, Lyyti 7v, Liina (pian)6v, Lennart 4v, Selim 2v ja Emil 1v,

eikä siinä vielä kaikki, jokainen viikonpäiväkin on ihme, siinä mielessä että niistä selviää :D

Rakkautta= sitähän on joka paikka täynnä, lapset on rakkaudesta, elämä on rakkaudesta, yhtä rakkautta koko touhu. Ja mikä se sellainen kirjoittelu olisi jossa ei käsiteltäis rakkautta? kukaan ei kohta enää lukisi. Sehän on kauhean mielenkiintoista, varsinkin yh-äipän kohdalla. Onko sitä? Tulossa? Menossa? Tilauksessa? 

Kyyneleitä pullossa= Meillä itketään joka päivä, siis joku itkee. Mä en. (ainakaan julkisesti). Ja niitä kyyneleitä on pullossa, valuu ainun kylkiä pitkin, pepsi-maxin kylkiä.. ja oon mä joskus heikkona hetkenä mitannut että minkä verran pulloon kertyy, jos ihan oikeasti niillä alkais vaikka tienaamaan. (mulla on runsas kyyneleritys, mutta en mä sen avulla mitään erityishuomiota ole koskaan saanut).

Mä lähdin tähän hommaan ilman pohjatutkimuksia. Oon itseasiassa lukenut alle vain yhtä blogia, tietenki mun entisestä hevosesta, ihan siis itserakkaudesta sitäkin. Mutta ihminen on mielestäni paras aitoimmillaan, vielä parempi sensuroimatta, mutta meidän suvun julkisuuskuva kärsis niin kovasti että mun on pakko joitakin asioita tuoda rivien välissä. Mitä fiksumpi lukija, sen enempi irtoaa. Jos siis et saa lukemastasi mitään irti, niin vaihda blogia. Tää on vähän kuin keisarin uudet vaatteet, vain viisaat näkevät. (teen parhaani tehdäkseni monen sukulaisen viisaan tuntuiseksi)

Teksteistä saattaa muodostua päiväkirja tyyppistä kerrontaa. (kuulostaa tylsälle).. Mutta ei se tylsää ole. Meillä on ihan mahdottoman mukavaa elämää, en ole saanut tylsiä päiviä vaikka olen niitä joskus erehtynyt pyytämäänkin. Mutta ei, on vaan nii mielenkiintoista ja tapahtumia täynnä olevaa, että aina ei illalla tiedä menikö maanantai ja tiistai samassa. Oonki joskus lapsille puhunut alkuviikon Maataista. Maanantai ja Tiistai liitetty yhteen. Alkuviikkohan on kaikilla yhtä juhlaa levätyn ja sosiaalisesti rikkaan viikonlopun jälkeen, ja usein vasta tiistai-iltana havahtuu että huomennahan on jo keskiviikko (tuntee suurta vahvuutta kun on vetänyt pari päivää ihan tuosta vaan. Olisi ihan fiksua kun ne olisikin ihan maatai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai ja sunnuntai. 4 päivää töitä ja kolme vapaata. (älkää nyt vuorotyöläiset alkako kiihkomielelle, joku keskiarvo on vain otettava). Ihmisen kehitys, aktiivisuus ja kyky toimia tehokkaasti on suoranaisessa ristiriidassa tuossa 7 päivän epätasapainossa, 5/2. Väki vetää viisi päivää, mutta tekee oikeasti neljän täyden päivän työt, tottakai maanantai aloitellaan palautellen ja perjantaina laskeutuen vapaille. Niin kuka järkevä on luonut tän systeemin? (mulla on pakottava tarve kritisoida ihmisten luomistyötä). Mutta jälleen, positiivisena ja valon löytävänä ihmisenä totean työläisille: Tämän on luonut yh-äiti (vahva epäilys). Ei kukaan jaksa kolmea päivää, kaikkia seitsemää 24h vuorokaudessa. Miettikää nyt "syysloma", "joululoma", "hiihtoloma", JNE. Totuus on "syystyö", "pakettitaistelot" ja "suksiriidat".  On ihan oikein että yhteiskunta ohjaa, opettaa ja valvoo osan vuorokaudesta viitenä päivänä. Ovathan nämä ihmeet sitten kunnon kansalaisina tuomassa kuntiin rahaa, ettei velkaannuta, ainakaan ennenkuin Putin ottaa ohjat.

Mulla ajatus saattaa harhailla, jouduin tehdä takaisinvedon, ennenkuin aloin pitää historian tuntia venäjän vallan kehittymisestä. Pidetään piiri mielummin pienempänä.(nyt sukulaiset miettii että "toivottavasti ymmärtää pitää niin pienenä ettei vedä meitä tähän") :D Tottakai mervi ymmärtää, hän ymmärtää aina teitä.

Siis päiväkirjamerkintä, isänpäivänä 10.11.2014 (valehtelen, koska vuorokausi on jo vaihtunut)

07:12 Kolme nuorinta on oikein iloista aamusakkia. Ja jollain käsittämättömällä tavalla niillä on nälkä heti aamusta,(varmaan liian runsas iltapala takana) ja sen jälkeen säännöllinen suolen toiminta. Joten äiti on välttämätön nousta jaloilleen. (oonhan mä kokeillut kaikenlaista mutta lopputulos on ollut kaikille osapuolille dramaattinen). Ja äiti nousee, mutta ei puhu mitään. Se on kuin zombi. Opittu reitti jääkaapille, aamupala, vaipat, vaatetus, sitten zombi "lepää hetken". 45min. vastailee kysymyksiin sängystä, käy joka kolmas minuutti hoitaa homman haltuun ja pitää jalat pystyssä majaa pienimmille. Se lepo kannattaa, aina. 

klo 09 - 12 Aamutoimet vol2., koneet pyörimään (tietokone on aina eka, tiskikone, pyykkikone.. nii paljon kuin koneita vaan on tarjolla), äippä ei ole vieläkää oikee iskussa. Isänpäivän viettoon olis ihmeet matkalla, mutta hakee hakee .. onhan sentään sunnuntai. 

13:30 Matkaan käydään seinäjokea kohti. Siis meidän piti lähteä klo 10, mutta oikeastaan me ei tykätä aikatauluista, koska aikataulut luo stressiä ja kukaan tässä kodissa ei tykkää saati halua tapattaa itseään stressin tuomilla sivusairauksilla. 

14:30 kuusi lasta kortteineen, avaimenperineen, kädenjälkitauluineen ja iloisine ilmeineen ryntäävät isin luo. Mahtava jätkä tuo isi. Maailman paras ! :) Onnea tulvii sylin täydeltä. (miks mä en ole tänään kans isi). Mä ja nuorin poju mennään katsoo pappaa. Mä sain valmiin ruuan ja kakkua. Oli mulla lahjakin, mutta se jäi autonoveen. On siellä muuten vieläkin. No me ei iskän kans perusteta lahjoista, elämä on yks suurin lahja. Ja isä nyt tietää että kun Mervi voittaa lotossa niin se antaa sille kunnon potin, jonka isä kirjoittaa ennakkoperintönä takaisin tyttärelle. Tärkeintä on se että ilman isää ei olis mua, ja kuinka monet naurut (ja itkut) meidän isä olisikaan menettänyt ilman minua, siinä on lahjaa kerrakseen kun kävin muistuttaa olemassaolostani.

20:00 siirtyminen takaisin kauhajoelle, mun luona asuvat muksut (2 vanhinta asuu ja käy koulua isän luona) takaisin kyytiin ja Venny myös. Vennyn uikkarit on kauhajoella, huomenna uintia, ja me saatiin uikkareiden avulla tekosyy viettää äiti-tytär iltaa kun pienet nukkuu. Venny toimitetaan aamulla Ojanimen sahalle, pappa ottaa kyytiin, kun hakee lankkujansa, ja toimittaa tytön koululle (toivottavasti uikkarit on silloin mukana).

20:30 kipaistaan vielä nuorimmaisen soijamaito papan luolta, eihän sitä voi kaikkea kerralla ottaa, se on jotenki helpompi irtaantua ja lähteä kylästä kun jättää jotaki. Voi hakea sen ja saa sanoa heipat uudestaan. 

21:30 kotona kauhajoella, lapset sänkyihin. Unta. Äitille kahvia. Suklaahimo Vennyllä. Abc palvelee, vähä kiirus meinas tulla, mutta mulla on aina kiire, se on mun yks luonteenpiirre. "kiireinen". Suklaalevy on täs napsittu kun oon perustanu tätä mun uutta virtuaalirakkautta. (onneks alle kouluikäiset ei osaa lukea, säästytään taas yhden epäreiluuden selvittämiseltä). 

01:17 mä päätän kirjoittamista, nukkumisaikaa 4t45min. Liian vähän. Mä tarvin 7 tuntia. Mutta mä tasapainotan sen seuraavan 4 vrk aikana. 

Jälkikirjoitus: Tänään syntyi pitkä teksti, mutta täs on kattokaas se sama kuin tilanteessa jossa koiranpentu tulee taloon. Puhkutaan niin intoa että ihan tapellaan kuka saa ruokkia ja siivota paskat. 4vko:n päästä kukaan ei halua edes silittää poppya. Niin ehkä mä olen jo neljän viikon päästä ihan hiljaa.

Mä laulelen iltaisin tätä, ihan itelleni :)

https://www.youtube.com/watch?v=WJDv-MHlaYw